Ensinnäkin. Aamulla nukuttiin pojan kanssa pommiin (taas), herättiin kuuden sijaan vasta yhdeksältä. Sen jälkeen vitkastelin, että mihin kauppaan sitä pitäis lähteä hakemaan kakkutarvikkeita. Miehelle pidetään huomenna hänen parhaan ystävänsä kanssa yllätyssynttärit, joten sinne kakku siis. Olin kello kakstoista kotipihalla kaupassa pojan kanssa käyneenä ja laskin, että mulla oli vielä kaksi ja puoli tuntia aikaa tehdä se hemmetin kakku. Eiköhän siinä samassa mies kurvaa pihalle! Hän pääsi tietenkin pari tuntia aikaisemmin töistä.
Tämän episodin jälkeen söin tietysti pitäen mielessäni alkaneen laihdutuskuurini. Tai yrittäen pitää mielessä. Paras ystäväni pamahti ovesta sisään, joten syöminen jäi onneksi pienelle asteelle. Matka jatkui kummipojan luokse myöhäistä joululahjaa viemään. Siellä vähän ratkesin: söin pullaviipaleen ruokalusikallisella vaniljakastiketta. Ai niin, ja kaksi keksiä! MÄ EN KESTÄ. Arvatkaa kuinka paljon on kaloreita kahdessa keksissä, puhumattakaan hiilareista.
Loppujen lopuksi hyvin pieneksi on jäänyt tämä syömiseni tänään.
Mulla on ihan älytön nälkä. Tekis mieli syödä lisää makkaraa, leipää, kanamunia jajaja..... mutta mitäs söin sen pullan, vaniljakastikkeen ja keksit! Aion paistaa itelleni vähässä rasvassa tasan kaks kanamunaa. Ensin meinasin, että neljä, mutta kalorit olis menneet liian suuriksi.
Huomenna olis tarkoitus viedä poika hoitoon mun äitini luokse ja juhlia miehen syntymäpäiviä. Tarjolla olisi valkosuklaajuustokakkua, sipsejä, pitsaa ja boolia. Jos syön ohuen viipaleen juustokakkua ja palan pitsaa. Huomisesta tulee muutoinkin niin kiireinen, että en ehdi kuitenkaan syödä mitään. Pidättäydyn pienissä alkoholiannoksissa, koska sunnuntaina pitää ehdottomasti olla ajokunnossa. Lasketaanko koroilla kävely ja tanssiminen kaloreita kuluttavaksi liikunnaksi? Toivottavasti!
Arvaatteko muuten, mitä mietin pienen hetken? Ajattelin fuskata! Ajattelin syödä oikeasti neljä kanamunaa ja kaksi leipää suurella juustomäärällä. Ajattelin, että eihän se haittaa, kun mulla on niin nälkä. Ajattelin, että eihän se haittaa, kun te ette tiedä siitä.
Mutta sitten tajusin yhden pikkuriikkisen asian, josta omatuntoni muistutti. Laihdutus on minua varten. Blogini on minua varten. Jos valehtelen teille, valehtelen itselleni. Lisäksi, valehteleminen on väärin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti